oon mutten kuitenkaan

Oon nähnyt syttyviä katulamppuja ja yöhön kääntyviä iltoja. Oon nähnyt sunnuntairuuhkan jälkeisen tyhjän parkkipaikan ja kauppoihin viittää minuuttia vaille sulkemisajan kiirehtävät perheenäidit. Oon nähnyt hiljenevät kuppilat ja vihaiset taksikuskit odottamassa humalaisia asiakkaitaan tekemään päätöksensä, kuljetetaanko heidät omaan entiseen asuntoonsa vai kenties ex-puolisonsa luokse. Oon katsonut yön pimeässä vastapäisen talon ikkunaan odottaen, milloin viimeinenkin lamppu sammuu ja pitänyt itseäni valveilla kahvin voimin. Oon kuunnellut muiden riitelyä tekemättä mitään, mutta ymmärtänyt sitten, että jättäessäni puuttumatta asiaan, teinkin kaikista eniten. Oon seissyt vesisateessa tarkkaillen ohi kiitäviä autoja ja odottanut, milloin joku tulee hakemaan minua. Oon jättänyt kaksikymmentä senttiä maahan tyhjän limsapullon muodossa, ajatellen että joku rahaton voi tuntea itsensä hetken onnekkaaksi viedessään sen kauppaan ja saadessaan kaksikymmentä senttiä takaisin. Oon suunitellut meneväni ja tulevani niin ja näin,  mutta tajunnut jälkeenpäin, että jos en olisi suunitellut, en olisi pettynyt. Oon tuntenut itseni onnelliseksi samalla tuntiessani itseni onnettomaksi. Oon pysynyt hiljaa, vaikka mun sisin on huutanut kovempaa kuin lauma nälkäisiä norsuja. Oon jättänyt sanomatta sanoja, jotka olisivat voineet murtaa patoja ja avata uusia ovia. Oon kokenut sen, etten tahdo enää kokea mitään, mutta jos olisin päättänyt, etten tahdo enää kokea, en olisi kokenut, enkä tulisi enää koskaan kokemaan.

xx